Sumukorentokalastus

Yleistä keskustelua perhokalastuksesta.

Sumukorentokalastus

ViestiKirjoittaja mkor-1 » 06. Maalis 2013 14:17

Sumukorentokalastuksesta juttua seuraavassa:

Aikaisin keväällä kuoriutuva hankikorri, sumukorento (February Red), on Suomessa hyvin yleinen hyönteinen jota tavataan kautta maan aina Lappia myöten. Hankikorrien keväinen kuoriutuminen aloittaa maassamme monen perhokalastajan kalastuskauden.
Sumukorentokalastus tarjoaa mahdollisuuden ensiluokkaiseen jäljitelmäkalastukseen, joka onnistuakseen kuitenkin vaatii oikeaa ajoitusta, hyvää paikallistuntemusta ja kalastustekniikan hallintaa. Oikea ajoitus ja kokemus tuottavat myös tuloksia: onnekas ja taitava voi hyvänä päivänä koukuttaa useitakin taimenia - mutta valitettavasti vähintään yhtä usein on tyydyttävä vaatimattomampaan saaliiseen.

Kalastuksen ajoitus ja kuoriutuminen
Suomukorentokalastuksessa oikea ajoitus on onnistumisen ehdoton edellytys. Hankikorrin kuoriutumisajankohta määräytyy päivän pituuden mukaisesti. Kuoriutuminen alkaa suunnilleen kevätpäivän tasauksen aikoihin, jolloin päivän 12 tuntiin lisääntynyt valoisa jakso kertoo toukalle, että ajankohta on kuoriutumiselle otollinen. Ilman lämpötilalla ei ole vastaavaa merkitystä, sillä vaikka riittävän leuto ja lämmin keli on kuoriutumisen käynnistymisen kannalta tärkeää, ennen kevätpäiväntasausta ja riittävän pitkää valoisaa aikaa lämpimätkään säät eivät kuoriutumista juuri aikaista.
Hankikorrien kuoriutuminen ajoittuu maassamme melko pitkälle ajanjaksolle. Etelä-Suomessa hankikorrit aloittavat kuoriutumisensa maaliskuun puolen välin aikoihin. Keski-Suomessa kuoriutuminen alkaa tavallisesti maaliskuun lopulla ja jatkuu suunnilleen huhtikuun puoleen väliin asti ja pohjoisempana kuoriutuminen käynnistyy huhtikuun puolen välin jälkeen. Kuolan niemimaan pohjoisosissa parhaat sumarikelit koittavat suunnilleen vapun tienoilla.
Keskisen Suomen alueella kuoriutumisaikataulut näyttävät noudattavan eräänlaista "100 kilometriä viikossa" -nyrkkisääntöä, eli jos korreja nähdään tänään Tainionvirralla Hartolassa, kuoriutuminen alkaa Viitasaaren korkeudella suunnilleen kahden viikon kuluttua.
Kuoriutumisen ensimmäisten päivien aikana muutamat harvat korrit eivät kaloja juuri kiinnosta, mutta jos sää jatkuu leutona ja valoisana, kuoriutuminen saattaa saada aikaan melkoisen aktiivisuuden lisääntymisen ja pintakäyntejä voi näkyä paljon. Kiihkein kuoriutuminen on yleensä ohi muutamassa päivässä, mutta satunnaisia kuoriutuvia yksilöitä tavataan rannoilta vielä pitkään varsinaisen huipun jälkeenkin.

Sään ja kellonajan vaikutus kalastukseen
Hankikorrit näyttävät kuoriutuvan aktiivisimmin vuorokauden lämpimimpään aikaan, joka useimmiten sattuu iltapäivälle. Sopivalla säällä korrit aloittavat kuoriutumisensa jo ennen keskipäivää, mutta yleensä kuoriutuminen on kiihkeintä iltapäivän tunteina. Hankikorrit eivät kuitenkaan aina noudata sääntöjä, sillä jaksottainen kuoriutuminen saattaa jatkua jopa pimeän tuloon asti, varsinkin jos leuto ja lämmin sää on jatkunut muutamia päiviä ja yölämpötilatkin ovat pysytelleet plussan puolella. Joelta ei siis kannata poistua liian aikaisin, sillä vuorokauden ainoa aktiivinen jakso saattaa osua iltahämärän hetkeen. Kalastuspaineen alla olevat korttikosketkin antavat parhaat saaliinsa usein aivan iltahämärän aikoihin ja varhain aamulla, kun koski on saanut olla hetken rauhassa.
Parhaaksi pinturikeliksi on osoittautunut lämmin ja mielellään tuulenvireen siivittämä sää, mikä johtuu luonnollisesti korrien kuoriutumisaktiivisuuden lisääntymisestä. Kalastajalle mieluisin kalakeli ei välttämättä ole aina korrien mieleen. Joskus kauneinkaan auringonpaiste ei korreille kelpaa, mutta vaakasuoraan satava räntä tai pikkupakkanen kyllä sopii. Jos ajoitus on kohdallaan, kaunis, lämmin ja aurinkoinen sää on kuitenkin yleensä molempien osapuolien mieleen. Taimenet taas tosin ovat valitettavan usein kirkkaasta kelistä toista mieltä ja jurottavat pohjassa. Pilvinen keli tai pohjois-itäsuunnasta puhaltava voimakas tuuli ei houkuttele korreja kuoriutumaan - ja saattaa jopa keskeyttää alkaneen kuoriutumisen - mutta parin valoisan ja leudon päivän myötä kuoriutuminen yleensä jatkuu jälleen.

Ottipaikat
Kalat valitsevat olinpaikkansa siten, että paikka tarjoaa riittävän suojan ja mahdollisimman helposti tavoitettavaa ravintoa. Tämä korostuu erityisesti talviaikaan, jolloin kalat yrittävät minimoida energiankulutustaan. Taimenet valitsevat parhaat paikat ja jättävät huonommat alueet harjuksille. Talvella taimenen reviirikäyttäytyminen on käytännössä lähes olematonta mikä saattaa johtua siitä, että energiaa reviirin vahtimiseen ei yksinkertaisesti kerta kaikkiaan riitä. Joissakin kosken kohdissa, erityisesti pienten syvänteiden kohdalla, taimenet näyttävät jopa asustavan parvissa.
Sumukorentokalastus onnistuu vasta, kun samalla alueella esiintyy sekä kuoriutuvia korreja että niitä syöviä aktiivisia kaloja. Kevättalvella sekä hankikorrit että niitä syövät kalat viihtyvät virran hitailla alueilla, joten kalastuskin kannattaa keskittää niille. Talvitaimenet viihtyvät syvänteissä ja painaumissa suvantojen pohjilla, koskien niskoilla, luusua-alueilla ja kosken loppuliu’ussa. Vastaavasti kaislikoiden ja korteikkojen lähellä olevat pehmeäpohjaiset alueet ja esimerkiksi suvantoon työntyvien niemekkeiden sekä vedenalaisten karikoiden ja särkkien reunat, joissa on vedenalaista kasvillisuutta, ovat paitsi kalojen suosiossa, myös parhaiden korrialueiden maineessa. Luusuallekin saattaa järven suunnalta valua tuulen jäänreunalta veteen pyyhkimiä hankikorreja, vaikka itse niska olisi kivi- ja sorapohjainen.

Sumukorentojäljitelmät
Sumukorentokalalla ongitaan useimmiten pintaperhoilla, mutta myös nymfisidoksia käytetään. Merkittävimmät tekijät toimivassa sumaripinturissa tuntuvat olevan kellunta-asento ja hahmo. Jos perho on liian kookas ja kelluu turhan korkealla, kalat hylkäävät perhon huomattavasti helpommin kuin luonnollisemman kokoisen ja matalalla kelluvan perhon.

Nymfit
Sumukorennon toukka on 9–15 mm mittainen ja sävyltään syvän tumman punaruskea. Koko ja väri kannattaa ottaa huomioon nymfisidoksen valinnassa. Sidontamateriaaleista nymfisidoksien rungoissa usein käytetyn fasaanikukon pyrstösulan kierrettyjen siikasten väri on varsin lähellä totuutta. Perussidokset toimivat yleensä riittävän hyvin, jos nymfit ylipäätään korennoista kiinnostuneille taimenille toimivat.

Vastakuoriutuneet ja kuoriutumishäiriöiset aikuiset
Kuoriutuvat korennot ovat jatkuvasti vaarassa joutua ruoaksi. Merkittävä osa kalojen suuhun joutuvista korennoista on tuulen pintakalvolle pyyhkäisemiä kuoriutumishäiriöisiä tai vastakuoriutuneita yksilöitä. Vaihe, jossa vastakuoriutunut aikuinen on avannut siipensä ja odottaa niiden lopullista suoristumista, on erityisen merkittävä, sillä tässä vaiheessa korri joutuu usein virran vietäväksi tuulenpuuskan heittämänä. Myös kuoriutumishäiriöiset korennot, joiden siivet eivät aukea kunnolla (jolloin hyönteinen ei edes pääse lentoon) päätyvät hyvin usein tuulen mukana pintakalvolle. Näiden epäonnisten jäljittelyssä oleellisia yksityiskohtia ovat sidoksen koko, haaleanoranssinruskean sävyinen runko ja rutussa olevien siipien mallintaminen tavalla tai toisella. Myös oikea kellunta-asento on ratkaiseva tekijä, matalalla kelluva sidos on lähes poikkeuksetta korkealla pintakalvolla kelluvaa parempi.

Aikuiset hankikorrit
Aikuiset hengissä kuiville selvinneet hankikorrit suuntaavat syömään rantametsän jäkälää ja kiipeilevät muun muassa puihin joista saattavat päätyä tuulen ja surkean lentotaitonsa vuoksi takaisin veteen räpistelemään. Virrankalvolla muniaan laskevat naaraat ovat erityisen alttiita harjuksien ja taimenen pintahyökkäyksille. Näitä aikuisia korentoja voi jäljitellä mustarunkoisilla ilmavan kevyeksi sidotuilla pintaperhoilla. Harmaiden siipien mallintaminen on oleellista, CDC esimerkiksi on hyvää materiaalia sumarijäljitelmän siiviksi. Pintakalvolla munintalennolla olevaa korentoa voi yrittää jäljitellä myös skater-tyyppisillä sidoksilla - tätä kannattaa kokeilla erityisesi navakammalla tuulella, joka heittelee korentoja pitkin pintakalvoa. Myös spent-sidokset, joiden siivet on sidottu leviämään pitkin pintakalvoa, ovat ajoittain ottavia.

Perhojen väri
Perhoja sitoessaan kannattaa muistaa hankikorrin sävyn vaihtuminen kuoriutumisprosessin myötä: vaikka hangella tepastelevat aikuiset hankikorrit ovat hyvin tummia, lähes mustia, kuoriutuvan ja aivan vastakuoriutuneen hyönteisen sävy vaihtelee vaaleanruskeasta oranssiin. Väärän värin on havaittu aiheuttavan kriittisimpien kalojen kohdalla sidoksen säännöllistä hylkäämistä, joten samasta perhomallista kannattaa pitää mukanaan sekä vaaleanruskea-oranssisävyisiä että tummanpuna-mustasävyisiä versioita.

Toimivia sumukorentojäljitelmiä
Sumukorentokalastuksessa käytetään muiden muassa matalalla kelluvia laskuvarjohäkilöityjä pintaperhoja, Klinkhåmer- ja Usual-tyyppisiä sidoksia, Skatereita ja lukemattomia muita malleja. Pintaperhokoukuista koot 12 ja 14 vastaavat hankikorrin mittoja tyypillisissä sidoksissa keskimäärin parhaiten.

Musta sumari nymphi foamilla (Petteri Metso)
VA Sumukorento (Veli Autti)
Peruspintaperho (Mikko Törmä)
Kaijakka (Grayling Land)
Hehkuva kevätperho (Pekka Väisänen)
Klinkhåmer Special (Hans van Klinken)
Wonderwing Sumukorento (Jari Laakkonen)

Perhorasiassa on paljon vaihtoehtoja: Hankikorri, Hankikorrin nymfi, Korriperho, Koskikorri nymfi, Minuuttikorri, Muniva koskikorri, Musta korri, ja Sumukorri, Sumari, Sumukorento, jne.

Kalastustekniikka
Sumukorentokalastus aloittaa keväisin monen perhokalastajan kalastuskauden.
Sumukorentokalastus on teknisesti suhteellisen helppoa, mutta vaatii hieman tarkkuutta ja ennen kaikkea paljon kärsivällisyyttä. Kiitos kylmän veden, tuikkivatkin kalat ovat usein apaattisia - ainakin perhojen suhteen. Kalojen aktiivisuus on usein jaksottaista: korennot ja niitä seuraavat tuikit tulevat selvinä jaksoina, jotka saattavat kestää vain muutaman minuutin. Muutaman pintakalvolla näkyvän korennon ja parin tuikin jälkeen, joelle laskeutuu jälleen hiljaisuus, joka saattaa huippuaikanakin kestää jopa tunnin - tai pidempäänkin.
Ottipaikkojen jatkuva piiskaaminen on täysin turhaa, parhaisiin tuloksiin pääsee kun käyttää valtaosan kalastusajastaan tarkkailuun ja keskittyy kalastamaan ainoastaan näyttäytyviä kaloja, sillä kylmän veden kangistamat arat kalat nousevat harvoin sinne tänne summittain heiteltyyn pintaperhoon. Kevättalvella vedet ovat yleensä alhaalla ja kirkkaita ja koska parhaat paikat sijaitsevat hitaan virtauksen ja toisinaan myös melko matalan veden alueella, varovaisuus on enemmän kuin paikallaan.

Pintaperhokalastus
Kalastus kannattaa aloittaa uittamalla perhoa vapaasti virran mukana. Perho heitetään pari metriä paikallistetun tai oletetun kalan näköikkunan yläpuolelle ja sen annetaan uida virran mukana kalan yli. Kalojen arkuus kannattaa pitää jatkuvasti mielessään: jos heitto epäonnistuu tai kala ei nousekaan perhoon, perhoa ei kannata nostaa uuteen heittoon liian aikaisin, vaan antaa sen ensin ajautua riittävän kauas kalan alapuolelle.
Jos vapaasti kelluva perho ei herää kalan mielenkiintoa, perhoa voi varovasti värisyttää kalan ikkunassa. Jotkut taimenet vaativat useita heittoja ennen kuin innostuvat nousemaan perhoon. Hankikorrit jotka ajelehtivat tuulen mukana rannasta kohti suvantoa tai niskaa, herättävät myös kalojen huomion, joten kannattaa hakeutua paikkaan, josta perhoa voi vetää samaan suuntaan kuin aidot korrit pöristelevät pinnassa. Joskus reipas tuuli riepottelee ja heittelee korreja pitkin pintakalvoa, tätä voi yrittää jäljitellä esimerkiksi skatereilla.
Taimenet liikkuvat kylmässä vedessä hitaasti ja ottavat sekä korennot että niitä jäljittelevät perhot hyvin rauhallisesti. Joskus kala tekee vain pienen imaisun. Joten vastaiskunkin on oltava rauhallinen, ettei perho lennähdä kalan kidasta saman tien.

Nymfikalastus
Mikäli korentoja ja tuikkivia kaloja ei näy, aikaansa voi kuluttaa kalastamalla nymfeillä. Nymfiä ja pintaperhoa kannattaa kokeilla myös samaan aikaan: lievästi painotettu nymfi kiinnitetään perukkeen kärkeen ja pinturi kiinnitetään noin 10 sentin mittaiseen sivuperukkeeseen joka on sidottu 30 - 40 cm nymfin yläpuolelle. Pintaperho toimii nyt paitsi houkuttimena, myös indikaattorina. Jos käytetään painottamatonta nymfiä, perukkeeseen voi puristaa pienen lyijyhaulin.

Välineet
Tavanomaiset taimenen kalastukseen soveltuvat välineet sopivat hyvin myös sumukorentokalastukseen, ottaen huomioon korentojen kuoriutumisajalle tyypilliset suhteellisen viileät olosuhteet.

Vavat, siimat ja kelat
Sumukorentoperhot ovat yleensä pienehköjä tai keskikokoisia sidoksia, joten raskaita välineitä ja siimoja ei tarvita. Pitkästä vavasta saattaa joskus olla hyötyä, jos kalastetaan jäänreunoilta tai kaislan valtaamilta rannoilta, mutta useimmiten tavallinen #5 - 6-luokkainen ja yhdeksänjalkainen taimenvapa on sumukorentokalastukseen juuri sopiva työkalu. Vavan ja siiman valinnassa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että heittoetäisyyttä ei aina voi lyhentää kahlaamalla: hyvät korrialueet ovat pehmeäpohjaisina vaikeita kahlata ja varsinkin kookkaampia pehmeäpohjaisia suvantoja kalastettaessa saattaa joutua heittämään pitkälle ja tarkasti.
Sumukorentokalalla joutuu joskus heittämään puuskaisella tuulella, jolloin kaikkein keveimpien siimaluokkien heittotarkkuus saattaa kärsiä. Luokka #4 on siimapainolle käytännön olosuhteiden useimmiten sanelema alaraja. Siiman on syytä olla viileässä vedessä notkeana pysyvää tyyppiä, sillä pintaperhokalastus nolla-asteisessa vedessä vieteriksi jymähtävällä tropiikkisiimalla ei ole erityisen miellyttävää eikä myöskään tuloksellista.
Kelavalinnassa kannattaa ottaa huomioon, että kalastuksen jatkuessa kohti iltaa joella saattaa alkaa pakastaa, joten jäätymiselle arat kelat kannattaa jättää kotiin.

Perukkeet
Kuten edellä on jo useaan otteeseen painotettu, hankikorriaikaan vesi on kirkasta ja kylmää ja kalat usein aranpuoleisia. Peruke saa siis olla melko pitkä ja tyynehkössä vedessä kärjestään ohuehko, sopiva perukkeen kärjen paksuus on esimerkiksi 0,15 - 0,18 mm. Vaikka kookkaatkin kalat pysyvät viileän veden kangistamina rauhallisempana kuin kesäolosuhteissa, ohuen perukesiiman on syytä silti olla myös tuoretta ja kylmää vettä kestävää tyyppiä.

Muut varusteet
Kevättalvinen keli voi olla yllättävän viileä joten kalastuksen verkkainen ja tarkkaileva luonne kannattaa ottaa huomioon lämpimässä pukeutumisessa ja hyvissä eväissä. Asiallinen ja lämmin kerrospukeutuminen ja iso termospullollinen kuumaa kahvia pitävät kylmän loitolla ja kalamiehen toimintakunnossa siltä varalta että massakuoriutuminen yllättää.

Sumariperhot, NYMFI ja PINTAPERHO

http://www.perhokalastajat.net/index.ph ... sa-1-nymfi

http://www.perhokalastajat.net/index.ph ... pintaperho
Mikko Korkka,
Tittiritarikunta / Diddi riddarsällskapet
Kyllikintie 19, 15200 Lahti
Mob +358 440 353 944
E-mail: mikko.korkka(ät)gmail.com
Avatar
mkor-1
 
Viestit: 421
Liittynyt: 09. Tammi 2012 14:39

Toimivia sumukorentojäljitelmiä

ViestiKirjoittaja mkor-1 » 19. Helmi 2014 12:57

Toimivia sumukorentojäljitelmiä seuraavassa.
Pintaperhokoukuista koot 12 ja 14 vastaavat hankikorrin mittoja tyypillisissä sidoksissa keskimäärin parhaiten.

Musta sumari nymphi foamilla (Petteri Metso)
VA Sumukorento (Veli Autti)
Peruspintaperho (Mikko Törmä)
Kaijakka (Grayling Land)
Hehkuva kevätperho (Pekka Väisänen)
Klinkhåmer Special (Hans van Klinken)
Wonderwing Sumukorento (Jari Laakkonen)

Perhorasiassa on paljon vaihtoehtoja / hakusanoilla: Hankikorri, Hankikorrin nymfi, Korriperho, Koskikorri nymfi, Minuuttikorri, Muniva koskikorri, Musta korri, ja Sumukorri, Sumari, Sumukorento, jne.
Mikko Korkka,
Tittiritarikunta / Diddi riddarsällskapet
Kyllikintie 19, 15200 Lahti
Mob +358 440 353 944
E-mail: mikko.korkka(ät)gmail.com
Avatar
mkor-1
 
Viestit: 421
Liittynyt: 09. Tammi 2012 14:39


Paluu Perhokalastus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron