Kirjoittaja mkor-1 » 09. Touko 2012 14:55
Perhoista Heijoistenkoskella toimivat hyvin ahven-, simppu- ja kuorejäljitelmät, ahven saattaa olla jo nousemassa koskipaikoille. Myös pintaperhokalastus on ajoittain tuottoisaa, perhoina käyvät hyvin päivänkorento- ja vesiperhosjäljitelmät. Vapavälineet voivat joella olla kevyitä. Esim AFTM 5-6 -luokan perhovapalla joka on varustettu kelluvalla siimalla pärjää Heijostenkoskilla mainiosti.
Koskella pääseen kahlaamaan hyvin, veden tummuudesta johtuen kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Virtaama on nyt (9.5.2012) 20 m3/s, mutta tippuu alle 15 kun ollaan kalassa.
TAIMENTA HUHTIKUUN LOPULTA JUHANNUKSEEN
Parhaimmat ja kirkkaimmat taimenet saadaan juuri loppukeväällä ja alkukesästä. Kirkkaat taimenet nousevat jokiin ja järvien taimenet siirtyvät virtavesiin kutemaan tulevien särkien, salakoiden, kuoreen ja ahvenen perässä. Aamuvarhainen on yleensä parasta kalastusaikaa.
Perhon valinta on helppoa eli kalajäljitelmä streamereita siiman päähän. Ainoa valinta on, että mitä taimen käyttää sillä hetkellä ravinnokseen eli käytetäänkö salakka- vai ahvenstreameria. Enemmän ongelmaa tuottaa löytää taimen virtavedestä ja uittaa perhoa oikein.
Salakka-, särki- ja kuorestreameria uitetaan aivan eri tavalla kuin ahven- tai simppustreamria. Keväällä jokeen ehtii ensin kuoreet ja heti perään salakat ja hiukan myöhemmin särjet. Nämä uivat aivan rantojen tuntumassa ja levähtävät vähän väliä kivien tai kivipakkojen alapuolella. Luonnollisesti myös taimenet ovat siellä odottamassa. Kivet joiden lähelle pääset joko rannalta tai kahlaamalla kalastetaan roikottamalla isokokoista streameria paikallaan aivan pintakalvossa kuohujen seassa. Taimen kyllä näkee perhon ja nousee sen ottamaan, kun malttaa itse tehdä pientä houkutusliikettä pari minuuttia. Kivet joiden taakse ei ylety kuin heittämällä kalastetaan tarkoilla ja toistuvilla heitoilla kauempaa. Oletettuun paikkaan heitetään streameri ja kahden metrin ajelehtimisen jälkeen heittoja toistetaan samaan kohtaan noin 6-8 kertaa. Taimenen isku tulee yleensä kolmannen tai neljännen heiton kohdalla. Vapaa pidetään korkealla, jottei virran paine vedä siimaa entistä lujempaan alavirtaan.
Mikäli taimenet eivät olekaan kivien takana vaan keskivirran reunoilla, muutetaan kalastusta seuraavanlaiseksi. Streameri heitetään viistottain ylävirtaan ja yritetään pitää perho mahdollisimman pitkään virran reunassa, korjausheittoja apuna käyttäen. Kirkkaita kaloja jäljittelevien streamerien käytössä on tärkeintä, että perhoa uitetaan mahdollisimman lähellä pintaa. Akanvirat ja peilit kalastetaan kaikkein tarkimmin.
Viimeisenä koskeen nousevat ahvenet, jotka ovat taimenien herkkuja. Yleensä Keski- ja Eteläsuomessa ahvenen nousu osuu toukokuun puolivälistä kuun loppuun asti. Ahvenet nousevat myös rantojen lähellä tai virtojen reunoja pitkin. Reitit ovat yleensä joka vuosi samat eli jos, olet edellisvuonna nähnyt jossain kosken osassa runsaasti pikkuahvenia, niin suunnista sinne ensin. Ainoa poikkeus muihin nousijoihin, on että ahven nousee aivan pohjan tuntumassa, mikä pitää huomioida kalastuksessa. Ahvenstreameri onkin usein painotettu tai kalastaminen tapahtuu uppoperukkeilla tai haulilla painotetuilla perukkeilla. Upposiimoja kannattaa välttää jos vain mahdollista, koska tuntuma ja perhon heittely kärsii suuresti. Ahvenstreameri heitetään ylävirtaan, jotta perho saadaan vajoamaan pohjan tuntumaan. Painotusta käytettäessä tuntuma perhoon säilytetään aika ajoin kädellä siimaa sisään vetämällä.
Tärkeä huomio streamerin valinnassa on seuraava: nopeasti virtaavat vedet vaativat korkeasiipiset streamerit ja hitaammissa virroissa toimivat paremmin matalasiipiset streamerit. Korkean tulvaveden aikana streamerit kannattaa usein korvata zonkereilla ja muddlereilla, jotka taimen löytää elävän uintinsa vuoksi helpommin.
Mikko Korkka,
Tittiritarikunta / Diddi riddarsällskapet
Kyllikintie 19, 15200 Lahti
Mob +358 440 353 944
E-mail: mikko.korkka(ät)gmail.com